Innovaatiokumppanuus on julkisissa hankinnoissa käytettävä menettely, joka on tarkoitettu tilanteisiin, joissa markkinoilla ei vielä ole valmista ratkaisua hankintayksikön tarpeeseen. Sen tavoitteena on kehittää uusi tuote, palvelu tai ratkaisu ja hankkia se saman menettelyn puitteissa.
Innovaatiokumppanuus ei ole yleinen hankintamenettely, vaan sitä käytetään erityistilanteissa. Oikein toteutettuna se mahdollistaa aidon kehittämisyhteistyön. Virheellisesti käytettynä se voi johtaa valituksiin ja hankinnan keskeytymiseen.
Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin innovaatiokumppanuus on perusteltu ja mitä sen toteutuksessa tulee huomioida.
Mitä innovaatiokumppanuus tarkoittaa?
Innovaatiokumppanuudessa hankintayksikkö valitsee yhden tai useamman kumppanin kehittämään ratkaisun, jota ei vielä ole markkinoilla saatavilla. Kehitysvaiheen jälkeen hankintayksikkö voi hankkia kehitetyn ratkaisun ilman uutta kilpailutusta, jos se vastaa asetettuja vaatimuksia.
Keskeistä on, että hankinnan kohteena ei ole valmis tuote, vaan uuden ratkaisun kehittäminen ja käyttöönotto.
Milloin innovaatiokumppanuus on sallittu?
Innovaatiokumppanuutta voidaan käyttää silloin, kun hankintayksikön tarvetta ei voida täyttää olemassa olevilla markkinaratkaisuilla.
Pelkkä halu kehittää jotain uutta ei riitä. Hankintayksikön on pystyttävä osoittamaan, ettei markkinoilla ole saatavilla valmista ratkaisua, joka täyttäisi tarpeen.
Tyypillisiä käyttökohteita ovat uudet teknologiaratkaisut, digitalisaatiohankkeet, ympäristöinnovaatioihin liittyvät projektit sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudet toimintamallit.
Miten innovaatiokumppanuus etenee?
Menettely alkaa hankintailmoituksella ja osallistumishakemuksilla. Soveltuvat tarjoajat valitaan neuvotteluihin, joissa tarkennetaan kehityshankkeen sisältöä.
Hankintayksikkö tekee sopimuksen yhden tai useamman kumppanin kanssa. Sopimus voi sisältää vaiheittaisen kehitysmallin, jossa eteneminen perustuu ennalta määriteltyihin tavoitteisiin ja välitarkasteluihin.
Jos kehitystyö tuottaa vaatimukset täyttävän ratkaisun, hankintayksikkö voi hankkia sen suoraan kumppanilta ilman uutta kilpailutusta.
Mitä riskejä innovaatiokumppanuuteen liittyy?
Innovaatiokumppanuus sisältää sekä juridisia että taloudellisia riskejä.
Yksi keskeinen riski on menettelyn käyttö tilanteessa, jossa markkinoilla olisi ollut valmiita ratkaisuja. Tällöin menettelyvalinta voi olla lainvastainen.
Toinen riski liittyy sopimuksen rakenteeseen. Kehitysvaiheen tavoitteet, aikataulut ja kustannukset on määriteltävä selkeästi. Muuten hankintayksikkö voi sitoutua epäselvään tai hallitsemattomaan kokonaisuuteen.
Myös immateriaalioikeuksien ja käyttöoikeuksien sääntely on ratkaisevaa.
Milloin innovaatiokumppanuus on strategisesti järkevä?
Innovaatiokumppanuus soveltuu tilanteisiin, joissa hankintayksikkö haluaa ratkaista aidosti uuden ongelman ja on valmis sitoutumaan kehitysyhteistyöhön.
Se ei ole nopein eikä yksinkertaisin menettely. Sen etuna on mahdollisuus luoda ratkaisu, joka vastaa täsmällisesti hankintayksikön tarpeita.
Ennen menettelyn käynnistämistä on suositeltavaa tehdä markkinakartoitus ja arvioida huolellisesti, onko innovaatiokumppanuus oikea vaihtoehto.
Innovaatiokumppanuus on erityismenettely, jota voidaan käyttää silloin, kun markkinoilla ei ole valmista ratkaisua hankintayksikön tarpeeseen. Se mahdollistaa uuden tuotteen tai palvelun kehittämisen ja hankkimisen saman prosessin aikana.
Menettelyn käyttö edellyttää huolellista valmistelua, perusteltua menettelyvalintaa ja tarkasti laadittua sopimusta. Oikein toteutettuna se voi tuottaa merkittävää lisäarvoa julkiselle sektorille.
Tarvitsetteko apua innovaatiokumppanuuden suunnittelussa tai sopimusrakenteen arvioinnissa? Autamme hankintayksiköitä vaativissa ja strategisissa hankkeissa.